Kolumni: Ennakkoluuloinen Suomi

Muutin syksyllä Turkuun intoa ja puhtia täynnä. Olin onnellisempi kuin koskaan ennen, mutta miksi? Uusi kaupunki, asunto, koulu ja uudet ihmiset odottivat minun tapaamistani ja halusin seikkailla, kokea uutta ja elää sitä kuuluisaa opiskelijaelämää!

Olen mielestäni suorasukainen persoona joka ei jännitä ihmisten kanssakäymistä ollenkaan. Kuitenkin, löysin itseni ensimmäisenä koulupäivänä jännittäväni sitä hurjaa ihmismassaa, joka tunkeutui Humakin Turun kampukselle menevään bussiin kello 8.45. Jo bussimatkalla kuulin, kuinka moni puhui ruotsinkielen pänttäämisestä tosi negatiiviseen sävyyn ja miten heistä hirveän moni ei odottanut sitä osa-aluetta koulunkäynnissä. Jännitin mitä muut sanoisivat kuulleessaan minun olevan suomenruotsalainen, joten päätin jättää sen sanomatta ensimmäisenä päivänä tutoreiden tutustumisleikeissä. En halunnut että minua arvioidaan jonkun stereotypian perusteella vaan ihan minuna itsenäni.

Ensimmäinen päivä venyi kahteen viikkoon ja lopulta tuntui siltä että uskaltauduin kertomaan oman pienen salaisuuteni muillekin. Tämä paljastus ei luultavasti ollut päätä huimaava luokkalaisilleni mutta huomasin että suomenruotsalaisista vitsailtiin paljon enemmän salaisuuden paljastuttua. Muutama vitsi otti koville, joten vitsailin muista kulttuureista samalla mitalla takaisin. Lopulta kaikkien vitsit vähentyivät, ennakkoluulot heivattiin roskiin ja jokainen tutustui toisiinsa paremmin.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen tuntui siltä että minulla oli paikka koulussani ja että olin oikealla alalla. Tästä opiskelupaikasta olin taistellut ja nyt saisin vihdoin elää unelmaani.

Ennen koulun alkamista ajattelin koko ajan opiskelijaelämän olevan vain ja ainoastaan alkoholijuomien nauttimista mutta vuoden kokemuksella voin sanoa että ensimmäinen opiskeluvuoteni on ollut ikimuistoinen vain ja ainoastaan koulukavereideni ansiosta riippumatta siitä mitä ennakkoluuloja eri henkilöillä oli syksyn alussa! Fiilistelemme elämää yhdessä ja jaamme niin ilot, kuin surut yhdessä. Se fiilis, kun koulukaveri nappaa sinut autolla kyytiin myöhästyessäsi bussista tai, kun joku lainaa sinulle villasukkia koska halusit tanssia sadetanssia lätäköiden keskellä, on se fiilis mitä tulen muistelemaan monen vuoden kuluttua ajatellessani ensimmäistä opiskeluvuottani.

Viis siitä mistäpäin Suomea olet kotoisin tai minkälainen tausta sinulla on, löydät varmasti oman porukkasi jos vaan jaksat itse siihen panostaa! Ole oma itsesi, pidä yhteyttä koulukavereidesi kanssa ja nauti elämästä vaikka söisitkin puuroa päivästä toiseen. Tällä tavoin minä suoritin ensimmäisen opiskeluvuoteni ammattikorkeakoulussa ja hyvin meni! En voisi olla onnellisempi tällä hetkellä. Syksy 2016, bring it on!

 

Jemina Karvinen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s