Turku-Vantaa Katujen Äänet -yhtyeen kanssa

20160312_152752
Matias Kuusela (vas), Jaakko Salo, Joona Jokisaari ja Lasse Laurila ehtivät viettää aikaa myös uuden ystävänsä Posankan kanssa.

Kirjoittaja matkusti Katujen Äänet -yhtyeen kanssa Turusta Helsinkiin. Matka taitettiin bändin ahkerassa keikkakäytössä olleella vuoden 2001 Renault Meganella. Parin tunnin aikana ehdittiin sään ihailun ohella käydä läpi bändin mietteitä edellisiltana järjestetystä TVO:n keikasta ja jutella matkakokemuksista.

– Turku ei petä, Turku ei leiki. Keikkapaikalta löytyi tärkeimmät eli varrasjalkapallopeli, kitaristi Lasse Laurila kommentoi edellisiltaista keikkapaikkaa.
– Ja sauna, rumpali Joona Jokisaari huudahtaa.
– Täydellinen paikka. Vain uima-allas puuttui, basisti Jaakko Salo summaa.

Romanttista uutta aaltoa soittava vantaalaisyhtye ei ole huomannut muutosta keikkojen määrässä ensimmäisen kokopitkän albumin Sulle joka yksin aina oot ilmestyttyä alkuvuodesta 2015.

– Ei kyllä kauheesti vaikuttanu meijän kohalla. Keikat yleensä lähtee omasta alotteesta – välillä jonneki pyydetään, mutta harvemmin. Joskus joutuu kieltäytymäänkin. Enää ei tartte juosta kaikkialle. On ehkä ihan hyvä juttu että esimerkiksi tulevalla toukokuulla meillä ei ole yhtään keikkaa, Salo miettii.

Reilut viisi vuotta kestäneen uransa aikana Katujen Äänet on ennättänyt soittaa yli sata konserttia. Myös bändiin vuoden 2016 alussa liittynyt Laurila on ennättänyt olla mukana monella keikalla, milloin roudaajana, milloin bändin edellistä kitaristia paikanneena soittajana. Peräkkäisinä iltoina soittaminenkaan ei ole pojille vierasta.

– Viikonloppureissut on kivoja. Niissä on ihan eri fiilis, Salo sanoo.

Yhtyeen runsaan keikkailun vuoksi automatkoista on tullut kiinteä osa bändin arkea. Aikaa autossa tulee kulutettua monin eri tavoin.

– Me pelataan shakkia, Laurila kertoo.
– Mä tykkään kattoa vaakunat, se on mun juttu, Salo lisää.
– Meikä juo yleensä ensimmäisen oluen automatkalla, Jokisaari sanoo.
– Ja meikä toisen. Sit valitetaan kusihätää, laulaja-kitaristi Matias Kuusela jatkaa.
– Ja sit Lasse huutaa meille kun me käydään kusella, Salo naurahtaa.
– Sit me käydään ABC:llä ja valitetaan siitä et niitä on ihan liikaa, Jokisaari toteaa.
– Se on kyllä ärsyttävää kun aina pitää pysähtyä ABC:llä, Salo puuskahtaa näreissään.

Entä minkälaista musiikkia yhtye tykkää automatkoilla kuunnella?

– Me riidellään siitä mitä kuunnellaan, ja sit kuunnellaan jotain paskaa ja sit riidellään siitä et kuunnellaan jotain paskaa, Kuusela heittää.
– Lassella ja Jaakolla on kummallakin hirveä määrä cd-levyjä. Niistä löytyy aina jotain kuunneltavaa, Jokisaari huomauttaa.
– Levyjä kertyykin usein autoon. Just ennen tätä matkaa tyhjensin täältä kangaskassillisen verran cd-levyjä, Laurila kertoo.
– Viime aikoina on kyllä tuntunu siltä, ettei niitä levyjä oikeen edes kuule autossa. Me varmaan puhutaan nykyään niin paljon et enää ei kuunnella musiikkia. Se on vaan taustalla, Salo pohtii.

Yleinen huolenaihe automatkoilla on ollut perille pääseminen. Eräällä reissulla takarenkaat ovat savunneet ja toisella koko auto on haissut bensalta. Koomisilta sattumuksiltakaan ei ole säästytty.

– Kerran kun Joona pesi tuulilasin niin motarille ajaessa pyyhkijän sulka lähti irti. Se heitti ihmeellisen voltin, mutta laskeutui onneksi konepellin ja tuulilasin väliseen koloon. Satoi niin paljon ettei eteen nähny, mutta me ei voitu käyttää pyyhkijöitä kun sit olis tuulilasi naarmuuntunu, eikä lähimailla ollut mitään pysähtymispaikkaa. Sen jälkeen Joona ei oo pessy ikkunoita, Laurila nauraa.

Pisin autolla kuljettu keikkamatka on ollut matka Oulusta Vantaalle, jolla oli mukana uutta aaltoa ja post-punkia yhdistelevä helsinkiläisyhtye Loistava polku. Kauheimpia keikkamatkoja ovat olleet reissut, joita edeltävänä iltana ”musiikki on vienyt mukanaan”.

– Vuonna 2014 ajettiin Puntala-rockista, Lempäälästä, takaisin Vantaalle. Mulla oli hirveä olo ja takapenkki oli sen takia täynnä isoja jätesäkkejä. Jossain kohtaa toinen takapenkin ikkunoista jumittui auki ja motari jyskytti korvissa koko loppumatkan, Jokisaari muistelee kauhulla.

Automatkoilla on nesteytyksen lisäksi pidettävä huolta ruokapuolesta, ja siihenkin on useita erilaisia tapoja.

– Automatkoilla syödään suklaapatukoita, Kuusela sanoo.
– Ja suklaarusinoita. Vähän kyllä vaihtelee. Kahvia menee paljon. Jos ei ehdi kauppaan niin sitten joku sämpylä huoltoasemalta. Kotoa jos ottaa jotain mukaan niin on yleensä hedelmiä, Laurila kertoo.
– Mulla on nykyään aika usein omenoita mukana, tai jotain muita hedelmiä ja gluteenittomia keksejä, Salo listaa.
– Mä oon meidän juntti ja syön kuivalihaa, Kuusela toteaa ja kaivaa takaoven lokerosta kuivalihapaketin todistusaineistoksi.
– Mun juttu on ehkä pähkinät, Jokisaari miettii.

Keskustelun kääntyessä tulevaisuuden suunnitelmiin esiin nousee toive tällä hetkellä painossa olevan Mikkeli-Vantaa -split-EP:n menestyksestä. Keikkailu jaksaa edelleen innostaa ja ulkomaille olisi mukava päästä. Bändin pitkäaikainen unelma on ollut konsertoiminen Ahvenanmaalla, soittaminen Rovaniemelläkin kiinnostaa. Myös kesän keikkasuunnitelmat nousevat esiin.

– Kesään kuuluu keikat, Laurila toteaa ykskantaan.
– Meillä ei kyllä oo kova festarikesä. Mutta jotain pienempää saattaa tulla, Salo suostuu kertomaan.
– Yks festarikeikka on tiedossa. Ollaan kesällä poikkeamassa tavoistamme myös sen osalta että mennään Lappeenrantaan. Yleensä siellä on tullut käytyä vaan tammikuussa, Laurila paljastaa.
– Mä oon varma että siellä sataa räntää, Kuusela huokaa.

Äänittäminen loppuu ja ulkona on edelleen hyvä sää.

 

Laura ’Milla’ Millasnoore

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s