Kolumni: Ansaittua loskaa

Voin katsoa ohjelmia, joissa lyödään. Voin myös katsoa ohjelmia, joissa ammutaan. Rajani tulee kuitenkin vastaan siinä vaiheessa, kun aletaan puhua raiskaamisesta. Yleensä osaan ajatella asioita monesta näkökulmasta, mutta raiskauksen kohdalla en osaa toimia niin. Mikään muu asia ei mene niin pahasti tunteisiin.

Huomenta Suomen lähetyksessä keskusteltiin eilen Tapanilan joukkoraiskauksen tuomioista. Asiasta keskustelemassa olivat rikosseuraamusviraston pääjohtaja Esa Vesterbacka sekä rikostoimittaja Jarkko Sipilä.

Vesterbacka puhui siitä, kuinka alle 18-vuotiaita ei tuomita varsinaiseen vankeuteen kuin erittäin painavista syistä. Jos vankeustuomioita jaettaisiin herkemmin, nuorten uskottaisiin jatkossa ajautuvan helposti vankilakierteeseen. Mielestäni on huomattavasti parempi, että jo nuoret henkilöt oppisivat sen, että mikä tahansa ei ole sallittua. Nyt yhteiskunta suorastaan kannustaa nuorisorikollisuuteen: Kaikkea kannattaa kokeilla, koska seuraamuksia ei ole.

Koska tapaus sai paljon huomiota, tekijöiden tuomioita jopa lievennettiin. Olen Sipilän kanssa samaa mieltä siitä, että peruste on huono. Rikoksen tehdessään tekijän täytyy ymmärtää tekonsa seuraukset. Eivätkö negatiivinen julkisuus ja sen tuoma kohtelu nimenomaan opeta rikollisia siihen, että teko ei ollut fiksu ratkaisu? Kyseisen tapauksen raiskaajat ansaitsevat aivan kaiken sen loskan, joka heidän niskaansa on jo kaadettu, kaadetaan tällä hetkellä ja kaadetaan vielä pitkään.

Raiskauksista jaetut tuomiot ovat yleisestikin suorastaan säälittäviä. Raiskaus on aina raiskaus. Sitä ei mielestäni voi määritellä minkään siihen liittyvän asian; ei tekovälineen, väkivallan tai väkivallattomuuden mukaan. Teko rikkoo aina uhrin koskemattomuutta. Kyseisessä rikoksessa pitäisi olla tietty tuomio, joka annettaisiin aina, ilman spekulointia.

Raiskausta huomattavasti pahempia tuomiota jaetaan esimerkiksi huume- ja talousrikoksista. Jos nyt ihan tosissaan mietitään, mikä vaihtoehdoista on loppujen lopuksi pahin? Jos itse saisin päättää, kuolisin kyllä mieluummin huumeisiin kuin raiskaukseen.

Oona Karhunen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s